Kisakauden startti

Bodom double 2019

Viime viikonloppuna startattiin kisakausi ja jo perinteiseksi muodostunut Bodomin yöjuoksu oli ensimmäisenä edessä. Kaksi vuotta aiemmin tämä samainen tapahtuma on ollut ensi kosketukseni polkujuoksukisaan ja melkeinpä polkujuoksuunkin. Silloin lähdin matkaan kahden noin 4km lenkin verran polkuihin tutustuneena🙈 Mutta mudassa tarpomisessa ja pimeässä metsässä oli sitä jotain ja hurahdin polkuiluun täysin. Nyt takana on jo muutama kilometri ja kisakin enemmän. 

Tällä kertaa olin uskaltautunut ilmoittaa itseni ensimmäiseen lähtöryhmään ja toivoin etten olisi muiden tukkeena. Ei meinaan ollut mitään hajua millaista vauhtia sitä uskaltaa lähteä, kun nuo vauhtitreenit on jäänyt "vähän" vähemmälle ja enemmän tullut mentyä mukavaa ja rauhallista pk treeniä... Viikonlopuksi oli luvattu sadetta ja haaveet kuivista sukista romuttui😆 Ilma oli kuitenkin loistava, ei sadetta, ei liian kuumaa tai kylmää. Täydellistä. Vaikka ehkä olikin "kuivaa" totutulle Bodomille, niin kyllä sitä mutaa ja suotakin vaan löytyi matkan varrelle.

Matkaan olin ajatellut lähteä rauhallisesti, mutta mutta... Lappu rintaan ja täysiä heti startista😂 Jo ekan kilsan jälkeen tiesin ettei ihan "kärjen" vauhtia kannata kuitenkaan yrittää ja onneksi letkojakin muodostui ja näihin piti vähän himmailla. Sykkeet huiteli vk:n ylärajoilla, mutta jalka oli kuitenkin yllättävän kevyt ja siivitti omaan enkkaan polkukympillä, 56.02. ja viime vuoden aikaan parannusta 11 minuuttia. Talven tarpomiset lähes vyötäröön asti lumessa on siis kannattaneet. Tosin vähän ehkä jäi tuo pari sekuntia kyllä harmittamaan😜 

Kuva: Onevision

Kroppa kävi yöllä kierroksilla eikä uni tullut millään. Tulikin nukuttua vain muutama tunti pienissä pätkissä ja aamulla olo olikin kuin paremmankin baari-illan jälkeen. Ja nälkä! Se oli vaivannut jo aamuyöstä, kun illalla ei mikään enää oikein maistunut. Virhe numero yksi. Mutta herättyä se oli puuro naamaan ja pähkäilyä millä varustuksella sitä lähtisi seuraavaan koitokseen.

Ja taas, ei sitä kerrasta opi😂 Täysiä matkaan. Onneksi taas jonot muodostui nopeasti, mikä hidasti vautia, mutta myös hajaantui usein yhtä nopeasti. Juoksu kuitenkin kulki ja tuntui hyvältä. Sykkeet pysyi suhteellisen maltillisena. Puuskutti toki, mutta eikös se kisassa vähän pidäkin kuulua. Jotenkin ajattelin ettei matka nyt niin pitkä ole ettäkö tarvitsisi sen kummemmin tankkailla matkalla. Virhe numero 2. Vettä tuli muutama kulaus silloin tällöin otettua, mutta muuten menin kisafiiliksellä eteenpäin, kunnes... Vähän 17km jälkeen täysin yhtäkkiä jalat oli mennä alta ja silmissä pimeni. Onneksi oli juuri ylämäki ja sain puusta tukea. Hetken hengähdys ja päässä kävi ajatusten laukka... "Ei nyt", "Hyvä juoksu menee ihan pilalle", "Jos kuitenkin vain yritän". Juoksijoita vilisi ohi ja mietin tässäkö se oli. Onneksi oli sentään varalle yksi smoothie repussa ja muutama siripiri. Ne naamaan ja eteenpäin. Paitsi ettei meinannut päästä. Jalat oli kuin puuroa ja sai tehdä töitä, että pysyi pystyssä. Neljä kilometriä. Voi tuntua ikuisuudelta. Muutaman kilometrin raahustamisen jälkeen uskalsi ottaa jo varovasti juoksuaskelia. Energiat alkoi vähän imeytyä, mutta jalka painoi. Sitten jostain kantautui lehmänkello, voiko sen äänestä niin ilahtua? Enää ei siis olisi kovin pitkää matkaa maaliin. Viimeinen hiekkapätkä ja selviäisin maaliin saakka. 

21km on pitkä matka tälläiselle tavalliselle tallaajalle ja varsinkin, kun sen yrittää mennä täysiä😀😂 Ensi kerralla muistan syödä hyvin edellisenäkin päivänä ja tankata matkalla. Siinähän se juoksun ilo on, eväiden syömisessä😋 Kaikesta huolimatta aika parani viime vuoteen samat 11 minuuttia kuin yöjuoksussakin ja loppuaika oli 2.27.xx. Yllätyksekseni se riitti kuitenkin kolmanteen sijaan doublella ja tuli käytyä pikainen pyrähdys palkintopallilla.

Ensi vuonna taidan suosiolla olla vapaaehtoisena ja juosta vain ohjailemassa busseja😉 

Luovuttaminen. DNF. Kummittelivat matkalla ajatuksissa, mutta tällä kertaa vielä jäivät vain kummittelemaan. Tosin mietin myös, että ehkä välillä olisi myös hyvä osata luovuttaa ja kuunnella omaa oloa. Missä vaiheessa ollaan siinä pisteessä, että matka jää siihen. Se jää nähtäväksi. Toivottavasti ei tarvitse tämän vuoden kisoissa sitä vielä omalla kohdalla kokea, mutta matkat pitenee ja etenkin henkistä kestävyyttä siinä koetellaan. 

Kuva 20km kohdalta kertoo kaiken🙈😅 (kuva:Onevision)

"Pikamatkat" on kivoja, mutta näillä lyhyillä ja nopeilla matkoilla jään kuitenkin kaipaamaan ihmisten kanssa juttelua, maisemien ihailua ja kuvaamista, matkamuistojen "keräämistä"... 

Seuraavaa koitos onkin jo ihan nurkan takana ja toistaiseksi pisin matka poluilla olisi edessä. Karhunkierroksen 83k odottelee tallaajiaan...